Huomioitavaa:
Wildernessiin ollaan kehittämässä juonta yhdessä pelaajien kesken, osallistu sinäkin!
Voit seurata keskustelun etenemistä aloitusviestiin kootuista muistiinpanoista.

Teollistumisjuoni on päivitetty sivustolle ja täten astunut voimaan.

Wilderness RPG :: Offit :: Ylläpidon ilmoitukset :: Tee-se-itse-rooli :: 2/2 Author Topic: Tee-se-itse-rooli :: 2/2 (Read 254 times) Rina Kuninkaallinen Ylläpitäjä member is offline Joined: Feb 2006 Gender: Female Posts: 1,650 Location: Mushi's Inbox Tee-se-itse-rooli :: 2/2 « Thread Started on Jan 27, 2008, 12:46am » Tämän oppaan, joka käsittelee kuvailevan ja vaihtelevaa tyyliä sisältävän roolin kirjoittamista, on kirjoittanut Rina. Pientä apua on saatu myös Mushilta sekä Viiruveikarilta, joista jälkimmäinen on kirjoittanut erillisestä pyynnöstä aivan ensimmäisen rooliesimerkin. Mushi puolestaan laati varsinaista käytäntöä käsittelevän oppaan lähtötilanteen eli roolin, johon tässä oppaassa vastataan. Kokonaisuus koostuu kahdesta viestistä, joista ensimmäisessä on teoriaa esimerkein ja vasta toisessa käytäntö vastaavasti havainnollistettuna. Ensiksikin on hyvä tietää, että roolaustyylejä on pääpiirteittäin hyvin erilaisia. Tässä oppaassa esiintyvä tyyli on hidastempoinen ja kuvailupainotteinen, joten puhe ja tekemiset eivät ole ne painotusasiat. Kuvailuun kuuluu tässä tapauksessa myöskin ajatusten ja muiden mietteiden sovittaminen tekstin joukkoon, joten se '-aseta ajatus tähän-' -tyyli ei ole tässä oppaassa käytettynä, mutta se ei tarkoita sitä, että sitä tyyliä ei saisi käyttää. Roolin, johon tässä oppaassa vastataan, on kirjoittanut Mushi omalla hahmollaan Raphael Hargreave. Vastausroolissa puolestaan esiintyy oma hahmoni Brit Tremal, jolla on Raphaelin kanssa rakkaussuhteentapainen suhdesoppa meneillään. Opas muuten käsittelee sitä, miten minä noin suunnilleen rakennan ne pidemmät roolini, joten tämä ei ole mikään vaihe vaiheelta selostettu tutoriaali, miten pitää tehdä, vaan tässä kerrotaan, miten voi tehdä. *** Alapuolella oleva testinpätkä on rooli. Se on fakta. 1. Katso sen visuaalista puolta. 2. Katsottu? Hienoa, nyt lue se. Minä kuuntelin X:n puheta ja katselins amalla ympäristöä. Linnut lauloivat kauniisti. Taivaalla lennähti muutama harmaa pilvenhattara ja tuuli suhisi puissa. Mitähän minä sitten tekisin illalla? Alkoi tula kylmä. X:n lopetettua käänsin katseeni tuohon. En oikein osanut sanoa mitään toisen sanoihin, mutta hymmyilin hänelle silti. No, mitä pidit? Eikö ollutkin mukavaa luettavaa? Jos pidit siitä, jatka lukemista. Jos sinusta tuntuu, että tuo teksti voisi olla omaasi, jatka lukemista. Jos kirjoitat mielestäsi paljon tuota paremmin, jatka lukemista. *pitkä hiljaisuus* ... Tuollaista ääliökään ei sitten kirjoita, onko selvä? Tuossa "roolissa" kaikki oli niin perseellään, ettei mitään rajaa! Oli kamalasti kirjoitusvirheitä, kielletty minä-muoto ja lisäksi niin vastapelaajalle ideoita antamaton teksti, että ihan itkettää. Hyi helvetti. Nyt pääsemmekin siihen varsinaiseen oppaaseen, tämä oli hereille havahduttava prologi, sillä tämä yrittää olla rokotus tuollaisia rooleja vastaan. *** Aloittakaamme pienilla kikkakonsteilla, joita itse yritän käyttää tuomaan tekstiini vaihtelua, mielikuvia ja myös soljuvuutta. Esimerkit näistä pienistä kikkailuista ovat omista rooleistani, ja jokainen voi kuluttaa aikaansa miettimällä, mistä pelistä tuo ja tuo lainaus voi olla. Tätä kirjoitettaessa Brit on ollut 85 pelissä, joten vaihtoehtoja riittää. Päätin sentään käyttää mahdollisimman tuoreita roolejani jo siksikin, että niissä on näitä "kikkoja". Kiertoilmaukset Suosin erilaisia "synonyymeja", mikäli puhun jostakin asiasta monta kertaa roolissani, koska se tuo vaihtelua kirjoitusrakenteeseen. Toisinaan jonkin asian voi ilmaista jopa sujuvammin kiertoilmauksessa kuin suoraan. Brit-nimelle nyt ei kylläkään ole varsinaisia synonyymeja (tuolin synonyymi olisi istuin jne.), joten kutsun muita rooleissani vakinaisesti käyttämiäni termejä kiertoilmauksiksi. Britillä on tällä hetkellä muutama vakiintunut: ranskatar/ranskalaissyntyinen, valkohiuksinen/valkopää, nainen/hamekansalainen/hameväkeen kuuluva, hän. Muita vaihtoehtoja tämän hahmon kohdalla olisivat ainakin punasilmä, koirafurry, aatelisnainen/herttuatar, leski, Brittany sekä rouva/rouvashenkilö/perheenäiti/yksinhuoltaja, mutta ne eivät minulta tule luonnostaan. Kun Brit oli 15–16-vuotias, käytin usein sanoja tyttö, teini, nuori, köyhä ja Brittany. (Jos joku ei muista/tiedä, niin Brit on kohonnut köyhästä aateliseksi avioliiton kautta.) Harvinaisempia olivat muistikuvani perusteella neiti, neito sekä neitokainen. Oven sulkeutuessa ulkoilmaan astunut henkäisi syvään puhtaasta helpotuksesta, ja kasvoilla ollut teeskennelty hymy katosi ilmaan samaan tapaan kuin hengityksen paljastava höyry. Teepöydässä istumisen aikana ilma oli näköjään viilentynyt mukavasti, minkä Brit koki pelkästään positiiviseksi asiaksi laskeutuessaan muutamat kiviset askelmat alas mukulakivikadun tasalle. Alun perin ranskatar oli ajatellut tavoistaan poiketen ottaa vaunut kaupungin laidalle saakka, mistä voisi kävellä tutun metsikköalueen halki kotikartanolle, mutta vielä valkoiselta näyttävä kevyt lumimatto ja sopivan viileä ilma saivat ranskattaren muuttamaan suunnitelmiaan. Yläpuolella olevassa oli näköjään vahingossa pientä toistoa ranskatar-ilmauksen kanssa, mutta sen sijaan ilmaus "ulkoilmaan astunut" on hyvä esimerkki siitä, miten jonkin asian voi ilmaista epäsuoraan. Rooli olisi voinut alkaa myös esimerkiksi "Brit astui ulkoilmaan ja henkäisi syvään puhtaasta helpotuksesta, kun ovi sulkeutui, ja kasvoilla ollut..." -tyylillä. Sanoisin sitä kuitenkin verrattaessa varsin tökkiväksi tavaksi, ja rooleissani onkin tapana aloittaa ensimmäinen lause mahdollisimman usein jotenkin muuten kuin itse hahmoa tarkoittavalla sanalla. Kursivoitu teksti on myös kiertoilmausta, mutta siinä oikeastaan ilmaistaan vertauksen voimin, että hengitys höyryää ulkona eli on mitä ilmeisimmin hieman pakkasta. Vertauskuvat Kiertoilmauksien lisäksi myös vertauskuvat ovat suosiossani aina välillä, ja tähän voi laskea myöskin jotakin tuntemusta kuvaavat ilmaukset. Vertauskuvat, oikeammin metaforat eli elottoman asian inhimillistäminen (talo huokaisi), ovat mukavia mielestäni etenkin silloin, kun kuuluu kuvailla jotakin hyvin vahvaa tunnetta tai muuten tilannetta itseään. Toisinaan teen myös niin, ettei tekstissä lue "Brit kohotti suupieliään hymyyn", vaan "Tummat huulet muotoutuivat hymyn muotoon". Vaihtelemalla tekijää tuollaisissa asioissa pyrin siihen, että tekstissä olisi jälleen kerran sitä vaihtelua. Lisäksi miehen tarkastelu sai jopa tavallisesti äärimmäisen itsevarman ranskattaren korvat harottamaan sivuille ja olemuksen jotenkin epävarmaksi, kun vanhempi kaksikosta saattoi vain odottaa, mitä Raphael vastaisi. Vaa'an toisessa kupissa oli heidän yli kaksi vuotta kestänyt kieroutunut ystävyytensä, toisessa jopa lopullinen välirikko. Punnukset olivat vielä nipin napin tasan, mutta toisesta puolesta tuli toista painavampi, kun naali laski ratkaisevan painon valitsemansa vaihtoehdon hyväksi. Tilanne tuntui olevan umpikujassa. Ei edetty eikä takapakkiakaan tapahtunut, vaan tarvottiin paikoillaan kuin juoksuhiekkaan tai alennusmyyntien kauppajonoihin juuttuneina. Asioita jauhettiin aina vain, ei lisätty uutta eikä poistettu vanhaa. Seuraavaksi varmaan alettaisiin venytellä asioita kuin makunsa menettänyttä purukumia ikään. Verbien kuvaava/vaihteleva käyttäminen Myös verbeillä saa aikaan erilaisia mielikuvia, ja tekemisen voi ynnätä myös suosimassani "Hei", X sanoi -repliikkityylissä johtolauseen yhteyteen määritesanaksi, mikäli se ei ole se varsinainen verbi. Pääasiallisesti verbejä kannattaa kuitenkin mielestäni vaihdella, koska "kirkaista" ilmaisee tehokkaammin kuin "huutaa", miten jokin asia lausutaan. Se on myös mukavampaa, ettei jatkuvasti törmää samaan verbiin, sillä se on varsin tökkivää pidemmän päälle. Luontonsa ja vaistojensa ajamana hän yritti tempoa itsensä irti, mutta yövartijana toimineen furryn ottaessa hänet huomaansa Brittany tiesi, että hänet aiottiin jälleen kuljettaa johonkin vastoin hänen tahtoaan. "Ei niin kovaa!" tyttö ärähti miehen kiskoessa häntä palvelijoiden ohitse ja portaiden kautta aulaan ja vielä ulko-ovestakin ulos. Vartija kuitenkin jatkoi pitkien askeliensa varassa etenemistä, eikä hintelämmän ja pienemmän furryn auttanut kuin olla kiskottavana koettaen samalla kipittää perässä. Siltikin mies joutui riuhtomaan häntä, Britillä kun oli lyhyemmät askeleet. "Tuskinpa, monsieur Quare. Tuskinpa..." itsekseen virnistävä punatakkinen virkkoi, kun jatkoi jo hitaammiksi muuttuneiden askelten kuljettamana matkaansa. Saapuessaan kulmaan, josta kääntymällä varsinainen kotimatka alkaisi, Brit vielä pysähtyi ja katsahti tulosuuntaansa. Chasen selkä näkyi loittonevana hahmona paljon kauempana, nuorukainen varmaankin käynnistäisi tuopillisella koko illan kestävän jahtinsa. Kierolla tavalla monimielinen hymy muotoili tummat huulet oikeaan asentoon ja samalla etäkäskynä välitti toiselle siipimäiselle kulmakarvalle käskyn kohottaa itseään. Tjaa-a, jos Brit oli arveluissaan oikeassa, tuolla monsieurilla menisi loppuelämänsä yrittää saada madame Tremal kaatojensa listalle. "Sinä siis väität, että hänellä on aina sama ilme ja elekieli käytössä?" valkohiuksinen tiedusteli hymyillen pilkkaavalla tavalla ystävällisesti, uskomatta laisinkaan, että moinen oli mahdollista. Kukaan ei näyttänyt täsmälleen samalta päivästä ja mielialasta toiseen. Esimerkiksi Brit itse kohotteli eri mielialoja ja ajatuksia ilmaistessaan jopa kulmiaan erilailla, ja jo siitä saattoi toisinaan päätellä, mitä mieltä hän oli. Varmasti oli nuoriherra Cascatallakin tällaisia piirteitä - Morris vain ei niitä tunnistanut eikä osannut tulkita. Määritesanat, ajanmääreet ja muut Yläpuolella esiintyvissä esimerkeissä on ollut varsin paljon näkyvissä varsinaisten sanojen yhteydessä olevia kuvauksia, joilla on tehtävänään elävöittää ja tarkentaa asioita. Pelkkä yksi sana "tuoli" ei kerro lähes mitään, mutta jos kirjoitetaankin "valkoiseksi maalattu, puuvalmisteinen tuoli"... Siinä jo kerrotaan jotain siitä tuolista sen lisäksi, että se on tuoli. Samaa käytäntöä voi käyttää muutenkin kuin huonekalujen yhteydessä, ja tällaiset attribuutit on alleviivattu sekä kursivoitu. Myös muut asioita tarkentavat seikat luovat tekstiin pituutta ja jäsentävätkin sitä, ja tällaisia ovat esimerkiksi ajanmääreet ja ilmaukset, jotka kertovat, miten jokin asia tehdään (adverbit). Ranskatar loi pienieleisen mutta hivenen epävarman katseen puolisoonsa kuin pyytääkseen, että Zacu kumoaisi nuo rotan (toivottavasti perättömät) sanat, katseen sitten kääntyessä kuitenkin Morrikseen ivallisena. Paraskin puhuja, itse oli itsensä köyhästä ketkutellut ensiksi papiksi ja sitten aateliseksi. Brit oli kohonnut suoraan perheettömästä ja kodittomasta köyhästä siniveristen kastin huipulle - joskaan hän ei ollut tehnyt sitä tahallaan. "Puhuu monsieur Katurotta", ranskatar huomautti halveksivasti, kun Morris puhui huonosta köyhä ja älykkyys -yhdistelmästä. Sentään samalla toinen tavallaan myönsi, että Britillä täytyi olla jotakin päänsä sisässä, vaikka olikin vain Morriksen silmissä jonkun tavara. Oliko hän sitten kelvollinen tavara, oli toinen juttu, ja se vaivasi häntä yhä alitajunnassa. "Olet näköjään visusti päättänyt, että elän palvelijoiden keskellä", Brit sitten naurahti huvittuneen virnistyksen kera suostumatta vieläkään laskemaan viinilasiaan, joka tällä hetkellä tuurasi sitä savuketta. Ranskatar vaihtoi tässä välissä lisäksi jalkojensa asentoa pyöritellen hieman viininjämiään, jotka surkeina lasin pohjalla lojuivat. "Ja jos se sinulle tyydytystä tuottaa, niin olet kyllä oikeassa siinä, että kyseistä henkilökuntaa löytyy nurkista jonkin verran, vaikka perheessämme jokainen osaa itsekin pedata sängyn, pukea ja pestä selkänsä - paitsi tietenkään kuopus ei pysty vielä kaikkea tekemään, tyttö on kuitenkin vasta aivan pieni", nainen totesi yhä se virnistys tummilla sekä samettisilla huulillaan. "Sisustus on kuitenkin tehty ennen kuin lupauduin kestämään samassa sängyssä kuorsaavaa miestä, joten siitä en tiedä. Toki se on ehtinyt muuttua tässä vuosien varrella, kun jotain on mennyt vaikkapa rikki, mutta se perusta oli jo ennen tuloani." Zacua koskevan lauseen kohdalla ääneen oli ilmaantunut ilkikurisuutta, mutta oli se kuorsausta käsittelevä kommentti ollut hieman kohteliaampi kuin myöskin totta oleva huomio, että se aika oli myös ollut sitä aikaa, kun Zacu ei ollut vielä päätynyt vaimolleen tohvelisankariksi ja petiorjaksi eli aviomieheksi. Täytyihän sitä miettiä perheen julkisuuskuvaa, eikä nolailla toisia puheillaan. Sivulauseet ja lauseenvastikkeet Tämä menee jo kieliopin puolelle, mutta myös tällä voi vaikuttaa tekstin soljuvuuteen kieliopin osalta. Pelkkiä päälauseita sisältävä teksti on äärimmäisen tökkivää, joten sivulauseita kannattaa suosia. Vastaavasti liian montaa sivulausetta ei kannata käyttää, jolloin sivulauseen voi korvata lauseenvastikkeella (esim. kun X tulee kotiin = X:n tullessa kotiin). Ennen sivulausetta tulee pilkku, mutta lauseenvastiketta ei edellä pilkku. Esimerkissä on merkitty vain sivulauseet (alleviivattu) ja lauseenvastikkeet (lihavoitu). Vuoteen kierrettyään nainen alkoi riisua omia vaatteitaan kaikessa rauhassa katsekontaktin kiintoisimmille alueille samalla mahdollistaen, viikaten lopuksi vielä paitansa sekä hameensa läheisen tuolin selkänojalle, asettaen vielä kenkänsäkin tuolin vierustalle siististi. Vaatekappaleiden kadottua yltä Brit pujahti lämpimien vällyjen alle, asettuen lopulta miehen vierelle. Ei aivan syliin, mutta niin lähelle, että Zacu saattoi kenties tuntea hänen hengityksensä kasvoillaan. Sikiömäiseen kylkiasentoon päädyttyään Brit avitti vielä häntänsä jalkojensa välistä vatsaansa vasten tällä tavalla saaden mahdollisuuden halata omaa häntäänsä toisen käden ollessa tyynyllä pään vierellä, hakeutuen lopuksi hitusen mukavampaan asentoon. Ikkunaverhot oli vedetty eteen, joten liika valoisuus ei heitä varmasti valvottaisi tai vastaavasti herättäisi. « Last Edit: Jul 3, 2008, 6:32pm by Rina » Link to Post - Back to Top   Logged hahmo | pelit | pelaaja Rina Kuninkaallinen Ylläpitäjä member is offline Joined: Feb 2006 Gender: Female Posts: 1,650 Location: Mushi's Inbox Re: Tee-se-itse-rooli :: 2/2 « Reply #1 on Feb 10, 2008, 3:25pm » Teorian jälkeen on vuorossa käytäntöä, jossa olisi tarkoitus pistää kaikki taitonsa likoon. Tämän vuoksi roolia ei kuulu hutaista; jokaisen vuoron kohdalla täytyy ainakin omasta mielestäni miettiä kaikessa rauhassa ja aidosti harkita, mitä kirjoittaa ja miten asiansa ilmaisee. Itselläni on tapana ennemmin jumittaa yksi lisäpäivä ja keksiä jotain edes jotenkin edistävää kuin vastata oitis harvinaisen ideoita antamaton rooli. Aivan oppaan alussa oli Viiruveikarin kynäilemä esimerkki roolista, jossa kaikki keksiminen jää vastapelaajan niskoille, eikä se todellakaan ole mukavaa. Useimmiten tuota piirrettä näkee aloittelijoilla (enkä kiellä, ettenkö itsekin olisi tuollaista harrastanut), mutta siitä on hyvä yrittää pyrkiä tietoisesti eroon. *** 1. Vastapelurin roolin lukeminen Tämä vaihe vie minulta usein 20–40 minuuttia, sillä luen roolin usein läpi jopa kolme tai neljä kertaa, ennen kuin saan aikaiseksi aloittaa varsinaisen vastauksen kirjoittamisen - ja kirjoittamisprosessinkin aikana selaan vastapelurin tekstiä pätkittäin. Tarkoituksenani on mahdollisimman tarkkaan huomioida pelikaverin roolin yksityiskohdat, joihin voisin tukeutua omaa rooliani kirjoittaessani. Tällaisia ovat ajan- ja paikanmääreet, kuvailut hahmon ulkonäöstä tai vaikkapa kävelytyylistä ja muut sellaiset, jotka oma hahmo voi nähdä ympärillään tai jotka muuten liittyvät omaan hahmooni. Hiljaisuus oli varsin katoava luonnonvara Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa. Kaduilla oli erityisesti päivittäin reilusti furryja rikkomassa samettisen pehmeää äänettömyyttä useimmiten mitä turhimmilla puheillaan. Iltaisin melu siirtyi kapakoiden valoon, josta se kuitenkin kuului armottomasti muuhunkin ympäristöön. Raphael oli kyllä kaikkea muuta kuin luonnonystävä ja tunsi olevansa jopa enemmän kuin omalla maaperällään istuskellessaan kapakan likaisten pöytien ääressä milloin mikäkin juoma edessään, mutta maalatessa tottui rentoutuneeseen rauhallisuuteen varsinkin kuvia katsellessaan. Ne pysyivät aina vain jähmettyneinä, niissä ei ollut kiirettä, vaan useimmat taulut kuvastivat hyvin valkoturkkisen omaa luonnetta aina salaperäisyydestä vapaudenhaluun. Lisäksi mies suoritti tämän kyseisen aktiviteetin mieluiten yksinäisessä ylhäisyydessään (toisin kuin useimmat toiset asiat), joskin erään hänen elämässään tärkeäksi nousseen naishenkilön seuran naali saattaisi hyvinkin hyväksyä taustalleen niinkin yksityisellä hetkellä. Ajatukset kulkeutuivat sopivaa aasinsiltaa pitkin tuohon tummaturkkiseen ranskattareen, joka oli aiheuttanut mittavan myllerryksen Raphaelin normaaliin elämänrytmiin. Tuosta lähes historiankirjoihin merkitystä tapahtumasta oli kulunut jo muutamia päiviä, ja lähes jokainen tunti niistä vuorokausista oli kulutettu miettien, tuntemuksia järjestellen ja suoraan sanottuna myös sisäisesti taistellen. Naalin oli edelleen hieman vaikea hyväksyä tiettyjä rajoitteita, joita hänen luonteensa toinen osapuoli niin kovasti halusi miehelle asettaa. Ensinnäkin, pikku sivutyön harjoittaminen oli jäänyt miltei kokonaan jalkoihin tässä uudessa järjestelmässä, ja se häiritsi jossain määrin, vaikkei ollutkaan aina luettavissa naalin elämän hyviin puoliin. Tulojen pieneneminen haittaisi kuitenkin ketä tahansa. Toiseksi, naali sattui olemaan melkoisen haluton sitoutumaan. Tummaturkkinen ranskalaisnainen kyllä tyydytti miehen tärkeimmät halut, myös psyykkiset, itse asiassa toinen harrasti jopa Raphaelin talouden tukemista tarjoamalla miehelle milloin mitäkin kahviloissa vierailtaessa. Miettimisjakson jälkeen oltiin kuitenkin tultu yksimielisesti siihen tulokseen, että ego kärsi aivan liikaa sellaisesta ja asialle oli pakko tehdä jotain tulevaisuudessa, vaikka sitten Britin selän takana - taiteilija oli nimittäin tietoinen naisen inhosta prostituoituja kohtaan. Naali oli ennemminkin huolissaan siitä, milloin hän oli alkanut välittää näin paljon muiden ajatuksista ja omasta kohtalostaan, jolloin se tietty ääni päässä muistutti itsetyytyväisenä punasilmäisen naisen olevan valtava poikkeus viimeistä vitivalkoista hiuskarvaansa myöten. Keskuspuisto oli tosiaan sopiva paikka vähän kaikelle. Raphael asteli raukeaan tyyliinsä raikkaassa aamupäivän ilmassa eteenpäin kohti erästä tiettyä penkkiä tietyn puun alla. Ikävä kyllä mies ei pystynyt uppoutumaan tähän muistelunkaltaiseen pohdintaansa kokonaan aikaansa kuluttaakseen, vaan ajatukset valuivat kuin vesi sormien välistä kohti erittäin ajankohtaista asiaa, nimittäin puhutun ranskattaren kohtaamista täällä suloisessa yksinäisyydessä. Kai heille molemmille oli kehittynyt jonkinlainen halu pysyä jonkin aikaa kaukana uteliailta katseilta, erityisesti korea-asuisten nuorten naisten, ja siitä johtui tapaamispaikan sijainti. Täällä saattoi harrastaa miltei mitä tahansa ilman turhaa yleisöä, mutta tänään oli ennalta ilmoitetussa ohjelmalehtiössä mainittu ainoastaan viaton ajanvietto yhdessä. Kunhan Britin mieli ei olisi radikaalisti muuttunut edellisestä, niin Raphael kykenisi taas hengittämään. Esimerkki: Britillä on aamupäivällä sovittu tapaaminen keskuspuistossa rauhallisessa paikassa, jossa sijaitsee penkki puun alla. Tapaamisen toinen osapuoli, Raphael, on hieman sotkussa ajatustensa kanssa, vaikka päällepäin nähtävästi vaikuttaakin suhteellisen normaalilta. (Huom: Mikäli hahmot tuntevat toisensa läheisesti, kuten tässä tapauksessa, pelissä voi olla ihan kiva käyttää välillä sitä, että hahmot ovat varsinaisen pelin ulkopuolella sopineet tapaamisesta. Toki tästä pitää sopia vastapelurin kanssa etukäteen.) 2. Hahmon tunnemaailman sisäistäminen Jokaisessa pelissä hahmolla on jokin mieliala (suru, viha, ilo...), joka saattaa pelin kulkiessa muuttua tapahtumien johdosta. Alkutilanteessa, kun kirjoitan aloitusta tai saapumisroolia pelitoverin aloitettua pelin, mietin aina, mitä edellisessä pelissä on tapahtunut ja miksi Brit on juuri siellä, missä hän siinä pelissä on. Vaikka se ei aloituksessa lukisikaan, se on hyvä tietää myöhempiä rooleja varten. Esimerkki: Brit on tässä esimerkkivastauksessa hyvin hämmentyneessä tilassa, eikä hän oikein osaa yhden suuremman muutoksen vuoksi olla aivan varma muustakaan. Yli kaksi vuotta kestänyt seksi/ystäväsuhde on vain muutama vuorokausi aiemmin muuttunut joksikin sellaiseksi, jolle hän ei tiedä mitään sopivaa termiä ja jonka pitäisi olla kaikin puolin mahdoton, sillä vastapuoli on hyvin sitoutumiskammoinen eikä ole aiemmin tuntunut osoittavan mitään erityisempiä tunteita. Brit ei toisaalta ole varma, onko hän ollut tilanteelle sokea, pilaileeko Raphael (mikä tuntuu kovin mahdottomalta) vai mistä oikein on kysymys. Lisäksi käytännöllisenä naisena hän on lähtenyt aiemmin aamulla hoitamaan asioitaan, minkä jälkeen siirtyy keskuspuiston puolelle kohdatakseen Raphaelin kahdenkeskisen jutteluhetken merkeissä. Tapaamisen vuoksi aiemmin herääminen, jotta ehtisi kävellä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalta kotikartanolta kaupunkiin ilman hiostumista, ei olisi kovinkaan kannattavaa, joten käytännöllisenä naisena hän on yhdistänyt asioimisen samaan rytäkkään (mikä myöskin kelpaa tarvittaessa selitykseksi kotikartanolla vartovalle pentunelikolle, miksi äiti on ollut koko päivän poissa). 3. Roolin sisällön karkea pohtiminen Kun vastapelurin teksti on luettu huolellisesti ja moneen kertaan lävitse, aloitan karkean pohdinnan, mitä minun rooliini kuuluu. Mahdollisesti kirjoitan jonkin repliikin irrallisena ylös, jos jokin hyvä muotoiluidea tulee mieleen kesken yleisen ideoinnin, tai raapustan Wordiin jonkin muuan ajatuksen, jonka todennäköisesti sisällytän tekstiini. Karkea suunnitelma helpottaa yhtenäisen tekstin kirjoittamista, kun tietää, mitä aikoo seuraavaksi kirjoittaa eli mikä asia täytyy saada luontevasti esille. Esimerkki: Koska tarjottuja reaktiokohteita ei ole oikeastaan kuin yksi ainoa (Raphaelin näkeminen), roolin alkuun tulee tässä tapauksessa sisällyttää kaikenlaista muuta tekstiä, joka edeltää varsinaisen pelin alkua. Mushilla oli pääpainotus (roolin ylempi, pidempi osio) ajatustasolla, mikä on tässä tapauksessa luontevin valinta myös minun kohdallani. Tulen siis aloittamaan roolini kertomalla pääasiassa siitä, kuinka Brit astelee kohti sovittua paikkaa ajatukset solmussa. (Kuinka persoonallista!) Tapahtumakaavana suunnitelma voisi olla tällainen: jotakin tekemishärpäkettä eli ilmaus, että paikalla ollaan -> sekavia mietteitä, pientä jännitystä tapaamispaikkaa lähestyttäessä -> Raphaelin näkeminen -> luokse käveleminen -> tervehtiminen = vuoro hoidettu 4. Pelimiljöön elokuvaksi muuttaminen Minulla on tapana kuvitella meneillään oleva peli elokuvamaisena silmieni eteen, jolloin "näen" ulkopuolisen silmin pelitilanteen muodostamalla käsitykseni pääasiassa vastapelaajan roolista näin saapumisroolin kohdalla. Lisäksi näkemääni vaikuttavat myös omat mielikuvani sekä mahdolliset muut tietoni pelialueeseen liittyen. Yleisesti ottaen tekstin liikkuvaksi kuvaksi muuttaminen auttaa siinä mielessä, että huomaa kyllä, että hahmon ilmeet vaihtelevat; virnistys voi olla virnistys, mutta se voi olla ilkeä, huvittunut, leveä tai pieni. Toisin sanottuna tilanteen kuvittelemalla huomaa kuvaustekstin tärkeyden, sillä mitä enemmän tietää/kertoo, sen tarkemmin voi tapahtumat kuvitella. Sama toimii toisinpäin; mielikuvasta on helppo poimia kuvaustekstiä. Esimerkki: Sattumoisin tämä peli sijoittuu muutaman päivän myöhäiskesään sijoittuvan tapaamisen jälkeen, joten ilman muuta lehdet ovat vihreitä, ruoho ja kukkaistutukset kukoistavat, tekolammet kimaltavat aamupäivän auringossa ja on mukavan rauhallista. Askeleet kuitenkin saavat kävelytien hiekkapinnan rapisemaan, ja paljon kauempaa kuuluu kaupungin elämästä lähteviä ääniä (lehtipojat, keskustelevat furryt, hevosvaunut jne.). Lehvästöt heilahtelevat tuulessa, mutta kävelijään tuuli ei vaikuta erityisemmin, vaikka helma voikin hieman heilahdella. Vastaavasti miellän Britin liikkuvan mustissa vaatteissa, jotka ovat yksinkertaiset mutta asialliset - siis sopivat asioiden hoitamiseen ja tapaamiseen sekä hahmon omaa makua noudattavat. Päässä on arvatenkin suosikkisulkahattu ja kädessä käsineet ja mukana vielä jokin laukku, jonne tunkea tärkeimmät tavarat miehustan sijaan. 5. Roolin aloittaminen Ensimmäisessä osassa mainitsin teoriaopeissani, että vältän hahmoa tarkoittavalla sanalla roolin aloittamista. Aloittamalla hahmon nimellä menee nimittäin (kokemukseni perusteella) varsin helposti linjalle, jossa sanotaan asiat suoraan eli jopa tylsästi, jolloin myös se pituuden saaminen voi koitua haastavaksi urakaksi (tässä käytäntöosiossa roolien pituus on yleisen luokittelun perusteella hidasta, mutta minulle tämä on silti normaalia pituutta - ota se huomioon). Kun aloittaa kertomalla vaikkapa ympäristöstä, jatkaa helpommin kuvailevan tyylin tiellä. Irrallisia kuvauksia kukaan ei kuitenkaan jaksa, sillä ne ovat usein juurettomuutensa vuoksi hyvin häiritseviä, ja ainakin minulla tulee usein "Ilmeisesti X ei keksinyt millään tekstiä, kun piti irtojuttua väliin heittää x__x" -olo, jos jokin lause on aivan irrallinen. Oppaan alussa olevassa roolissa esimerkiksi illalla tapahtuvien tekemisten pohtiminen oli ilmiselvä irtolause, hätäräpellys. Näin ollen yritän laittaa kuvailua sekä hahmon tekemisiä samassa nipussa lauseeseen, jotta asioiden kuvaaminen tulisi luonnollisena ja selkeästi tekstiin kuuluvana osana rooliin mukaan. Kiertoilmaukset sekä verbien ja tekijöiden vaihtelu ovat tässä vaiheessa käteviä. Joitakin apukysymyksiä: miltä näyttää, mitä aiheuttaa, mitä ääniä kuuluu, miten reagoidaan, vilkuillaanko ympärille vai onko reitti tuttu, katsellaanko maisemia vai kengänkärkiä, mikä sää/vuorokaudenaika. Helmiäisenhohtoisen hansikkaan verhoama käsi sipaisi yhtä vitivalkoiset suortuvat pois silmiltä, ja sormi veti vielä sulkahatun lieriä, jolloin päähineen heittämä varjo lankesi paremmin kasvoille ja hattu itsessään päätyi kauniisti kallelleen. Lähin heijastava pinta oli tien viertä reunustava ja kimalteleva lampi, mutta Brit tiesi ilman katsomistakin, että näytti tavalliseen tapaansa huolitellulta. Rubiininpunainen katse pysyikin eteenpäin suuntautuneena, kun mustaan pukeutunut kulki rauhallisesti tuttua hiekkatietä pitkin keskuspuiston vehreyden keskellä ja kääntyi eräästä hiekkatienristeyksestä oikealle, jolloin lampi jäi selän taakse. Kulkureitin ylle kaartuvat puut lehvästöineen varjostivat paikoitellen, mutta lehtien vieno kahina ei kuitenkaan enää tavoittanut ajatuksissaan olevan naisen tavallisesti niin tarkkaavaisia korvia sen enempää kuin jo kuuloetäisyyden ulkopuolelle jääneet Lontoon äänet. En ala tässä oppaassa sen enempää selittää, miten kaikenlaiset kuvailut ja muut löytävät tiensä rooliini, mutta vinkkinä heitän sen elokuvan. Hahmo tuskin kävelee kädet jäykästi sivulla pitkin tietä, kuten tekstissä "X asteli pitkin hiekkatietä" -lause teoriassa antaa olettaa, joten tiettyä elävyyttä voi tuoda vaikka juuri sipaisemalla hiuksia kasvoilta tai muuten laittaa hahmo tekemään jotakin pientä kävelemisen lomassa. 6. Mietteitä ja ajatuksia Hahmo on nyt virallisesti paikan päällä, ja tässä vaiheessa rooleistani löytyy yllättävän usein ajatuksia tai muuta vastaavaa sisältävää tekstiä uuden kappaleen merkeissä. Toki ajatuksia ja muuta laitetaan muuallekin, ettei roolissa ole siinä varsinaisen alun jälkeen mietteiden muodostama muuri ja sitten taas äkkiä tekemisiä. Myös tuohon ylempänä olevaan pieneen aloituspätkään tuli luonnostaan ilmaus, että Brit on ajatuksissaan, minkä tosin tiedostin jo roolia miettiessäni. Tässä vaiheessa voi esittää muutamia apukysymyksiä: miksi ja miten pahasti on ajatuksissaan, miksi on mietteissään, miltä tuntuu pian tavata ajatuksien aihe, miten asioiden sekavuus on vaikuttanut arkeen, mitä mietitään tässä tapauksessa jatkon suhteen. Huomiota ei tosiaan erityisemmin riittänyt ympäröivälle puistolle sen kauneudesta huolimatta, sillä kaikki liikenevä aivokapasiteetti vaadittiin setvimään edelleen turhan sekavia mietteitä. Brit oli pyöritellyt sievässä päässään samoja asioita jo muutaman päivän ajan, mutta ne olivat jälleen olleet tänä aamuna sekaisin, vaikka ne oli vasta edellisen päivän iltana saatu järjestykseen - joskin vain hetkeksi. Ymmärrys ei vieläkään täysin riittänyt muutama vuorokausi takaperin tapahtuneeseen muutokseen ja sen seurauksiin, eikä ranskatar edes totta puhuen ollut aivan selvillä, mikä nykytilanne oli. Hän tiedosti vain sen, että oli hieman epäsuorasti tunnustanut keskellä kahvilaa omistavansa tunteita pian tavattavaa miestä kohtaan ja että samat sanat oli kuultu myös vastapuolen suusta, mikä oli ollut sitoutumishaluttomaksi jo aiemmin julistautuneen yksilön kohdalla melkoinen yllätys. Siltikään Brit ei varmasti tiennyt, mikä nykytilanne oikein oli. He eivät olleet Raphaelin kanssa enää oikein ystäviä, mutta toisaalta he eivät olleet enää vain toistensa rakastajia seksisuhteen muodossa eikä varsinaisesti rakastavaisiakaan. Ainakin nainen itse mielsi rakastavaiset sellaisiksi kyyhkyläisiksi, jotka omistautuivat vain ja ainoastaan toisilleen, mutta toisaalta hän olisi voinut vaikka vannoa, ettei heillä ollut koskaan ilmennyt mitään omistautumista tai ainakaan omistamista. Naali oli antanut ystävättärensä kulkea vapaasti haluamassaan herraseurassa, mikä oli ollut jopa vapauttavaa Zacun omistushaluun verrattuna, ja myös Brit oli antanut taiteilijan mennä ja tulla varsin vapaasti jo heidän ystäväpiirteisen seksisuhteen aikana. Ranskattarella oli myöskin vakaa aikomus yrittää antaa vastedeskin Raphaelille mahdollisimman paljon tilaa, jotta ahdistus ei upottaisi kynsiään mieheen ja sitä kautta pilaisi kaikkea heti alkuunsa. Tilanne oli muutenkin nyt hyvin riskialttiissa tilassa, mutta valkohiuksinen toivoi ja jopa tietyllä tasolla uskoi, että parin päivän mietintätauko tämän ja edellisen tapaamisen välissä oli selvitellyt kummankin osapuolen sisäisiä solmuja sen verran, että tilanne lähtisi kyllä kaikessa rauhassa omalla painollaan etenemään myös tällä kerralla. Tuosta uskomuksesta huolimatta pieni pelko kuristi kurkkua sekä jännityksen perhoset leijailivat vatsassa. 7. Lähestyminen ja näköyhteys Tämä on kaikissa peleissä, kun hahmot kohtaavat, vaikka toki vain tuttujen kohdatessa voi kirjoittaa jotakin jälleennäkemisen tuottamista tuntemuksista, jotka voivat olla hyvin erilaisia. Ystävien kesken vilpitöntä iloa, rakastavaisilla hyvinkin näkyviä tuntemuksia sekä vihamiehillä joko näkyvää tai peiteltyä vihaa. Vieraiden hahmojen nähdessä toisensa ensi kertaa oma hahmo voi tarkastella juttutoverinsa ulkonäköä ja näkemänsä perusteella muodostaa olettamuksia tai jopa käsityksensä toisesta. Näin siis minulla, jokainen hahmo käyttäytyy kuitenkin luonteensa mukaisesti, ja vastaavasti jokaiselle pelaajalle muodostuu usein ajan kanssa itselle näkymättömiä kaavoja erilaisissa asioissa. Tässä tapauksessa apukysymyksiä voisivat olla nämä: mitä käy kävelyvauhdille, lisääntyykö jännitys, iloa vai jännitystä katseessa, menevätkö ajatukset solmuun vai varmistuuko jokin mietittänyt kysymys. Koska aloituksen hoiti Mushi eikä hän maininnut mitään siitä, onko Brit jo paikalla, jää minun päätettäväkseni, kumpi on aiemmin paikalla vai sattuuko kaksikko paikalle samaan aikaan. Itse päätin jo alussa, että Raphael on paikalla valmiiksi, ja otin sen huomioon jo roolia aloittaessani. Muussa tapauksessa Brit olisi voinut roolin alussa istua valmiiksi penkillä ja hermoilla, tuleeko mies laisinkaan paikalle, sekä vilkuilla kelloaan tuon tuosta. Siinä lomassa olisi voinut käydä viimeisien päivien mietteitä lävitse. Lopulta tapaamispaikka alkoi lähestyä, ja tähän saakka matkaa voittaneet kävelyaskelet alkoivat hiljakseen hidastua, kun Britiä alkoi arveluttaa koko juttu. Jos Raphael ei tulisikaan tai jos kaikki menisi niin päin ties mitä, ettei sitä voisi edes kuvitella? Pienoinen pelko itsensä nolaamisesta käväisi mielessä, ja jännityksestä johtuva hiki tuntui hiljakseen muuttavan käsineiden peittämiä kämmenpohjia nihkeiksi kasvojen ohella. Nainen pysähtyi hetkeksi kaivaakseen nenäliinan kainalossaan kuljettamastaan mustasta käsilaukusta, josta löytyi kaivatun kangasliinan ohella myöskin viuhka (vahingossa totuttua tiukemmalla olevan korsetin sekä viuhkan mahdollistaman näkösuojan vuoksi) ja kalenterin sekä rahakukkaron ohella muutamia papereita, joita Brit oli tarvinnut asioita hoitaessaan. Vitivalkoinen nenäliina, johon oli mustalla langalla kirjailtu naisen etunimeksi vakiintunut lempinimi, löytyi helposti varsin pienestä laukusta, ja valkohiuksinen tuputteli pahimmat nihkeydet pois, ennen kuin laittoi kangaspalan takaisin laukkuunsa. Vielä pari kertaa syvään hengitettyään hän jatkoi matkaansa, ja pian hiekkatietä reunustava ruusupensas väistyi. Brit näki sovitun tapaamispaikan, ja sydän löi muutaman lyönnin tavallista nopeammin. Tässä kohdassa joudun päättämään, seisooko vai istuuko Raphael, sillä Mushin roolissa naali oli vasta kävelemässä paikalle. Kyllä, tämä on autohittaamista, mutta kehtaan tällä tavalla olettaa asioita, koska pelaaja on minulle tuttu ja koska tämä on pelin kannalta edistävää - eikä vahingoita Raphaelia laisinkaan. Rubiininpunaisista silmistä näkevä havaitsi tutun hahmon puun alla seisoskelemassa, joten Brit oletti, ettei mies ollut kauaa joutunut odottamaan. Askeleet ripeytyivät hieman, ja ranskatar alkoi samalla kiivaasti miettiä tervehdystä. Hei? Äh, Brit ei ikinä alistuisi tervehtimään kuin tavallinen nainen, kun siihen kuitenkin yhdistyisi vielä mustan turkin alla kuumottava punastus hermostuneisuudesta johtuen. Ei tästä ollut tarkoitus tehdä entistäkin vaikeampaa; tämän piti olla rento aamupäiväkävely eikä mikään pingottunut tilaisuus, jossa piti tarkasti miettiä, mitä ja miten mietteensä lausui. 8. Kontakti Kun hahmot ovat tavattaessa lähekkäin, tulee aika ottaa kontaktia pelin toiseen osapuoleen joko tekemisen tai puhumisen kautta (ventovieraiden kohdalla tämä voi olla myös ohikulku, kunhan jokin - lompakon tipahtaminen tai muu - kiinnittäisi vastahahmon huomion, jolloin peli voisi luonnollisesti jatkua). Tällä kerralla kyseessä on rakastavaisten/vastaavien sovittu tapaaminen, joten yksi vaihtoehto olisi vaikkapa poskisuukko ja sitten tervehtiminen, mutta koska tilanne on mitä on, se poskisuukko ei nyt ihan sovi tervehdykseksi tällä kerralla. Liikekumppanit voisivat jopa kätellä, toiset tuttavuudet nyökätä hymyillen ja sitten tervehtiä. Hymy asettui kasvoille luonnostaan, kun välimatka oli lyhentynyt enää muutamaan metriin, ja Britin katseesta saattoi naisen tuntevana henkilönä havaita pienoista jännittyneisyyttä sekä erityisesti helpottuneisuutta. Oli tosiaan helpotus, ettei taiteilija ollut jättänyt tapaamista väliin ja että toinen oli lisäksi ollut ilmeisestikin ajoissa - toisin kuin valkohiuksinen, joka oli pari minuuttia myöhässä, minkä käsilaukussa oleva kellokin laverteli. Brit tiedosti kuitenkin ilman tikittävää ajannäytintäänkin olevansa hitusen aikataulusta jäljessä. 9. Tehokas, edistävä lopetus Tekstin lopettava osio on asiateksteissä sellainen, joka usein vetää kaikki langat yhteen, mutta tällaisessa tekstissä se ei ole mahdollista. Sen sijaan lopetuksen kuuluu omasta mielestäni olla sellainen, josta vastapelaajan on mahdollisimman helppo alkaa rakentaa omaa vuoroaan. Varsinaisesti lopetus on juuri se edistävä osa, jolla peliä viedään eteenpäin, joten se on äärimmäisen tärkeä kohta. Sen vuoksi lopetuksen on hyvä sisältää joko jokin keskustelun avaava tai sitä jatkava repliikki tai tilanteeseen sopiva tekeminen. (Jos olisi esimerkiksi herkkä tunnelma ja kasvot olisivat lähekkäin, olisi teoriassa toimivaa, että W rykäisisi hermostuksissaan, jolloin Z säpsähtäisi ja tilanne särkyisi.) "Eikö tyylikkäästi pari minuuttia myöhässä oleminen olekaan enää muodissa?" ranskatar kysäisi etäisyyden puolitettuaan kuin kovinkin ihmeissään, vaikka pienoinen virneeksi tunnistettava suupielten asento kylläkin hajotti äänensävyn vilpittömyyden sirpaleiksi. Toinen siipimäisistä kulmakarvoistakin kohosi kysymystä painottamaan, kun Brit pysähtyi miehen eteen katse kultaisiin silmiin kohotettuna. Nainen jätti tarkoituksellisesti lausumatta kaiken maailman ilmaukset, kuinka iloinen tästä jälleennäkemisestä olikaan, lausumatta, sillä rubiininpunaisista silmistä näkevän katse kertoi varsin tarkasti muutaman muun tunteen ohella kyseisen asian. "Vai olenko minä vain se pahemmin myöhässä oleva?" 10. Esilukeminen Tämä vaihe on minulta usein väliin jäävä, sillä kirjoitan roolini Wordissa, joka alleviivaa pahimmat virheet (tosin se ei useimmiten puutu vääriin sijamuotoihin, puuttuviin pilkkuihin tai muihin pikkujuttuihin). Suosittelen silti edes harppoen lukemaan oman tekstin kerran lävitse, sillä korjauskierroksella voi samalla lisätä tarvittaessa jonkin mieleen tulevan jutun sekä myös varmistaa, ettei niitä suuria painovirhepaholaisia ole liikaa. Kielioppi ei varsinaisesti kuulu tähän osa-alueeseen, mutta aikamuodot, isot ja pienet alkukirjaimet sekä lopetus- ja välimerkit kannattaa kyllä koettaa tarkistaa. Paljon virheitä sisältävä teksti on aika... tuskastuttavaa luettavaa. Tiivistelmä koko jutusta 1. Lue vastapelurin rooli huolella. 2. Suunnittele oma roolisi pääpiirteittäin. 3. Kuvittele koko juttu elokuvana. 4. Kirjoita kuvailevasti. Vältä irtokuvauksia ja muista apukysymykset! 5. Tee tarvittaessa pieniä oletuksia eli minimaalisia autohittejä. 8. Pyri omalla vuorollasi edistämään peliä sopivasti. 9. Nauti kirjoittamisesta ja rentoudu rooliessasi. 10. Tarkista kirjoitusvirheiden varalta ja karsi edes ne pahimmat pois. *** Happy end. o/ Tämä toinen osa tuskin tarjoaa varsinaisesti mitään erikoista, ja uskonkin tuon ensimmäisen osan olevan näistä kahdesta paljon järkevämpi, mutta tulipahan nyt hieman käsiteltyä tuota varsinaista kirjoitusprosessia. Eniveis, asioita saa tarvittaessa kysyä tai muuten kommentoida, jos tahtoo. « Last Edit: Feb 18, 2008, 9:52pm by Rina » Link to Post - Back to Top   Logged hahmo | pelit | pelaaja Forum Jump--------------------» Home--------------------» Offit--------------------- Ylläpidon ilmoitukset- Pelaajien ilmoitukset- Pulinat ja kyselyt- Taiteet ja tarinat --- Fan art --- Muut kuvat --- Kirjoitelmat- Suunnitelmia- Hahmopörssi- Muistilistat- Pelaajaesittelyt- Hidas roolaus- Muualle sijoittuvat pelit- Yksityisviestipelit- Muistoja menneisyydestä- Mainostus--------------------» Lontoon kaupunki--------------------- Kaivo- King William the Fourth's -toriaukio- Piccadilly Circus- Kauppakadut- London Café- Hyde Park- Taverna- St. Paulin katedraali- Pantheon- London Zoo- Pubi- Syrjäkujat- Ihmeiden aukio- Satama- London Bridge--------------------» Kaupungin raja-alue--------------------- Portti- Leveä hiekkatie- Vanhat rauniot- Niitty- Lehtimetsä- Lampi- Puro- Kallio- Erämökki--------------------» Talot--------------------- Aateliset --- Esittelyt --- Pelit- Papit ja lääkärit --- Esittelyt --- Pelit- Kauppiaat --- Esittelyt --- Pelit- Käsityöläiset --- Esittelyt --- Pelit- Kulkurit --- Esittelyt --- Pelit- Köyhät ja loiset --- Esittelyt --- Pelit